Nea 7v rakastaa erilaisia etsimisleikkejä, piilosilla oloa, aarteen metsästystä ja paras kaikista – metsässä kulkemista ja yllättymistä. ”Silloin voi kulkea ja etsiä ihan mitä vaan ja kun löytää sen niin voi yllättyä!” – Tämä oli hänen selityksensä yllättymisleikin kulkuun. Kysyessäni mitä ”se” voisi olla, katsoi hän minua hieman hymyillen ja tuhahti; ”no vaikka mörkö tai joku pieni eläin tietenkin, voi siellä olla kauniita kiviäkin ja aarteita. Tai vaikka hämähäkinseittejä, ne on hienoja!”

Kuinka ihanaa onkaan kulkea etsimässä ihan mitä vaan ja yllättyä kun sen löytää!

Siksiköhän monet rakastavat matkustamista? Että voisi kokea jotain uutta, voisi yllättyä, innostua ja ihastua. Haluamme pois tutusta, jonnekin kauas, jonnekin, missä eivät säännöt ja velvollisuudet paina.

Hakiessamme jotain tavanomaisesta poikkeavaa, elämyksiä, uusia tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia lähdemme matkalle pois. Vaan olemmepa kaukana tai lähellä, reppu selässä vaeltamassa tai lentokoneessa matkalla etelän lämpöön, kannamme mukanamme matkakohdetta joka on sama lähellä ja kaukana; sisäistä itseämme.

Olemme matkalla sisäisesti, itseemme, itsessämme ja itseksemme. Ja kuitenkin yhdessä muun maailman kanssa, yhteydessä, vuorovaikutuksessa niin, että vuoroin vaikutamme ja vuoroin vaikutumme. Vaikuttaa ristiriitaiselta – olla itsessään itsekseen ja samaan aikaan yhteydessä niin monin tavoin ympäristöön.

Tämä matka, elämän matka onkin juuri sitä! Täynnä asioita, jotka ovat vastakkaisia toistensa kanssa ja silti sopusoinnussa keskenään. Täynnä yllätyksiä ja rutiineja, olemista ja tekemistä, antamista ja saamista, tunnettua ja salaisuutta, etsimistä ja löytämistä. Ja ehkäpä juuri siksi se on niin kiehtovaa.

 

Etsiminen on verraton keino löytää. – J. R. R. Tolkien

Send this to a friend