Elämääni kuuluu tietynlainen järjestys, jota ylläpidän vaatimuksilla, lupauksilla ja odotuksilla sekä säännöllisellä itseruoskinnalla edellisten pettäessä. Uuden vuoden tienoilla laadin lupauksia kunnon kohottamisesta, siitä, että annan enemmän aikaa läheisilleni, alan syödä terveellisemmin, lopetan hömppäsarjojen katsomisen televisiosta jne.  Näitä lupauksia sitten yritin toteuttaa, kunnes pikkuhiljaa ne unohtuivat.

Kesäloman lähestyessä teen saman uudelleen. Lupaan itselleni nostaa kuntoa, korjata mökkiä, tavata sukulaisia, lukea lukemattomat kirjat, siivota varasto, hoitaa parisuhdetta ja lapsia ja tehdä pientä pintaremonttia kotiin. Lupaan myös vihdoinkin luoda puutarhasta upean keitaan, jossa suoritan jokapäiväisen meditaation tai mindfulness harjoitukseni.

Tämä toistui vuodesta toiseen, kunnes tänä vuonna nousin kapinaan!
En teen ainuttakaan lupausta lomalla raatamisesta! En lupaa muuttaa elintapojani! En lupaa nostaa sivistystasoani! En lupaa vaalia sosiaalisia suhteitani! Lupaan viettää lomani niinkuin huvittaa; elän kuin Ellu kana pellossa! Tanssin jos siltä tuntuu, soitan ilmakitaraa ja laulan kovaa, korkealta ja nuottien välistä. Ja tämänkin teen vain jos siltä sattuu tuntumaan!

Aion varata runsaasti aikaa olemiseen. Opettelen hengittämään niin, että kehon jokainen solu nauttii. Opettelen kuuntelemaan sisäistä ääntäni, niitä hiljaisia kuiskauksiakin. Opettelen näkemään silmät kiinni ja kulkemaan paljain jaloin. Tänä kesänä lupaan sallia itselleni olla ja nauttia jokaisesta hetkestä – nyt.

 

 

 

Send this to a friend